Väsynyt äiti

Pitkästä aikaa

08.09.2005 13.40 - henkilökohtaiset 

,

Kiitos kommenteista. Niitä tässä olenkin miettinyt, paljonkin.

Jankan kanssa olen samaa mieltä ja kuitenkin eri mieltä asioista. En koe, että kirjoitan perheasioitamme nettiin, vaan puran tänne omaa oloani. Myönnän kyllä, että parempi olisi ensin puhua miehelle ja sen jälkeen vasta kirjoittaa siitä muualle. Toisaalta taas, tänne olen saanut purettua sen pahimman olon, eikä sitä ole tarvinnut sysätä miehen niskoille, vaan hän on saanut sen jo siistityn version.

Juteltiin miehen kanssa tuossa jokunen aika sitten aika pitkäänkin. Meillä on ollut aina vähän vaikeaa puhua asioista toisillemme, tai siis, kumpikin pitää niin paljon asioita sisällään, vaikka ei pitäisi. Toisaalta myös tämä arki kahden lapsen kanssa vie veronsa, ja keskusteleminen jää.

Mies ymmärsi tilanteeni, tottakai. Sitä sitten miettii, että minkä ihmeen takia, en ole aikaisemmin avannut suutani? Mutta oli se iso kynnys avautua ja myöntää, että ei aina jaksa. Sanoin epäileväni synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta en ole varma, onko sitä. Onko vain väsymyksestä johtuvaa?

On niin paljon kuitenkin hyviä päiviä, kausia kun jaksaa. Sitten tulee niitä notkahduksia, kun kaikki on ylivoimaista. Yleensä huonot päivät ovat seurausta huonosti menneistä öistä, äidin väsymyksestä ja siitä seuraavasta kärsivällisyyden puutteesta.

Sanoin, että tarvitsen välillä omaa aikaa, että jaksan taas. En joka päivä, mutta jos kerran viikossakin pääsen yksin uimaan, niin se helpottaa. Kunhan saa edes hetkeksi aikaa irroittautua kotiympyröistä. Olen myös kokenut tärkeäksi sen, että olemme alkaneet rauhoittaa viikonloppuja myös vain oman perheen kesken olemiseksi. Ei aina isovanhempien tai kummien luokse kyläilemään, vaan leppoisaa yhdessäoloa ja tekemistä.

Mies on tehnyt osan kotitöistä ja touhunnut välillä poikien kanssa, niin että olen saanut istua rauhassa ompelukoneen ääressä tai lukea kirjaa. Ehkä se tästä.

Olen yrittänyt opetella olemaan kärsivällisempi, joskus myös onnistunut siinä. Olen ehkä myös oppinut olla potematta koko aikaa syyllisyyttä kaikesta. Olen ehkä sittenkin se paras mahdollinen äiti lapsilleni..

Kommentoi

Kommentit

Jaana (anon, 07.12.2005 13.14)

Hei

tutkin omakohtaisestikin koettua asiaa eli väsymystä äitinä. Lisäksi aihetta kasvukivut äidiksi, eli miten alun hämmennyksen, hätäännyksen yms. jälkeen olet löytämässä tapaasi olla äiti omalla tavallasi. Olisi kiva vaihtaa kokemuksia aiheesta, joiden kanssa monet naiset kamppailevat. Pyrkimys on jossain vaiheessa julkaista aiheesta jotain muille kohtalontovereille oppaaksi ja avuksi. Ota yhteyttä, kaikki keskustelut käydään täysin luottamuksellisesti!!!

Jaana (anon, 07.12.2005 13.15)

Yllä olevaan viestiini vielä: sähköpostiosoitteeni, josta tavoittaa on jaanaj@gmail.com

misukka (anon, 13.12.2006 18.35)

Onko teistä kukaan yrittänyt ottaa selvää mistä se masennus ja väsymys johtuu?

Voisiko taustalla olla joku sairaus esim kilpirauhashäiriöt?

Itselläni juuri todettiin kilpirauhasen liikatoimintaa ja sehän saattaa aiheuttaa pinnan kireyttä,väsymystä ym,ym.

Kannattaa siis käydä lääkärin juttusilla

Ja oikeesti,ei se lapsille tai miehelle huutaminen mitään auta.
Tulee vaan paha mieli kaikille.

nirita (anon, 06.08.2008 02.11)

siis tosi rankkaa sulla on ollut ja varmaan on välillä vielläkin!!!mut onhan lapset myös miehen vastuulla aina vaikka ei pyytäisikään ja pitääkin olla!asiat pitää jakaan mut se ei auta jos toinen ei täysin ymmärä että äitinkin täytyy saada nukkua ja välillä rentoutua......siltikin olet hyvä äiti...mtta ei se helppoa ole sä teet vaarmaan 4jän naisen ja 6 miehen työt

Piia (anon, 12.03.2009 16.18)

Kuinkahan teillä nyt sujuu? :]

Tonnikeiju (anon, 18.06.2012 13.30) kotisivu

Hyvin tuttua, hyvin tuttua... :)

Yhdelle kommentoijalle: Noihin kilpirauhastesteihin on aika vaikea päästä, kun ne on niin kalliita...

Kyllä tämä äitiväsymys on tällaista henkistä väsymystä. Se tulee tuosta muutoksesta, jonka nainen kohtaa kasvaessaan äidiksi. Ja sitten on se vastuu. Se vain on niin, että äiti on vastuussa 24/7 lapsistaan. Mut miten sitä saisi nollattua tilannetta. Oma aika olisi hirvittävän tärkeetä, ja oman jaksamisen ylläpito.

Omaa aikaa on vaadittava ja siitä pitää pitää kiinni, vaikka omatunto kolkuttaisi ja syyllisyys kalvaisi. :)

Jutut.fi  |  Omat jutut  |  Muiden jutut  |  Kategoriat  |  kirjaudu