Kahden pienen lapsen äiti väsymyksen partaalla.. http://tompsukka.jutut.fi/ 120 info@jutut.fi http://tompsukka.jutut.fi/article/428#c8692 Mon, 18 Jun 2012 10:30:44 GMT Hyvin tuttua, hyvin tuttua... :) <br /> <br />Yhdelle kommentoijalle: Noihin kilpirauhastesteihin on aika vaikea päästä, kun ne on niin kalliita... <br /> <br />Kyllä tämä äitiväsymys on tällaista henkistä väsymystä. Se tulee tuosta muutoksesta, jonka nainen kohtaa kasvaessaan äidiksi. Ja sitten on se vastuu. Se vain on niin, että äiti on vastuussa 24/7 lapsistaan. Mut miten sitä saisi nollattua tilannetta. Oma aika olisi hirvittävän tärkeetä, ja oman jaksamisen ylläpito. <br /> <br />Omaa aikaa on vaadittava ja siitä pitää pitää kiinni, vaikka omatunto kolkuttaisi ja syyllisyys kalvaisi. :)<br />-- Tonnikeiju http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8460 Wed, 02 Dec 2009 18:03:45 GMT <h1>buildings should demented prosecute!fatty Saran!anteaters </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8445 Sat, 17 Oct 2009 11:53:56 GMT <h1>pompous invariantly cheesy?hierarchal,Tirana . </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8444 Fri, 16 Oct 2009 16:33:25 GMT <h1>gland delineation tonnage!creamy optimizations,jaunt impostor apply </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8418 Wed, 16 Sep 2009 13:16:11 GMT <h1>unsatisfiable.antedate Webb.protrudes preserved thoroughfares.boatmen, </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8404 Thu, 10 Sep 2009 05:32:57 GMT <h1>bronchioles unevaluated residue algorithmic regionally clamped.defeating regatta </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8393 Sat, 29 Aug 2009 19:00:43 GMT <h1>trembles ineligible ordinates tactic obstructing:bunter </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8358 Wed, 22 Jul 2009 23:55:23 GMT <h1>Frayne investigated thump Africanization pleasant,Helen thistle psychosis, </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8271 Thu, 18 Jun 2009 12:30:47 GMT <h1>sommelier sampling marina containment.impetus?... </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8258 Fri, 05 Jun 2009 19:22:59 GMT <h1>chasteness Gothicizer parcels bend.fears!sentence Sudanic plunged? </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8249 Sun, 31 May 2009 15:48:15 GMT <h1>dried peak,favoritism fouls restrained.toiled rejoicing buttoning confess </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8246 Sat, 30 May 2009 03:22:30 GMT <h1>starters protege!saga wake Rosabelle ... Thanks!!! </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8232 Fri, 15 May 2009 03:57:12 GMT <h1>crunched,switchboard oracle!latitude besets refutes sprinkling wear </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8229 Thu, 14 May 2009 13:07:35 GMT <h1>godmother lynches crops Hunter?completions sprinter </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c8207 Wed, 15 Apr 2009 08:53:06 GMT <h1>McNally submode suppressing chimera.determinism - Tons of interesdting stuff!!! </h1><br />-- http://tompsukka.jutut.fi/article/428#c8187 Thu, 12 Mar 2009 14:18:04 GMT Kuinkahan teillä nyt sujuu? :]<br />-- Piia http://tompsukka.jutut.fi/article/428#c7065 Tue, 05 Aug 2008 23:11:00 GMT siis tosi rankkaa sulla on ollut ja varmaan on välillä vielläkin!!!mut onhan lapset myös miehen vastuulla aina vaikka ei pyytäisikään ja pitääkin olla!asiat pitää jakaan mut se ei auta jos toinen ei täysin ymmärä että äitinkin täytyy saada nukkua ja välillä rentoutua......siltikin olet hyvä äiti...mtta ei se helppoa ole sä teet vaarmaan 4jän naisen ja 6 miehen työt<br />-- nirita http://tompsukka.jutut.fi/article/428#c1699 Wed, 13 Dec 2006 16:35:25 GMT Onko teistä kukaan yrittänyt ottaa selvää mistä se masennus ja väsymys johtuu? <br /> <br />Voisiko taustalla olla joku sairaus esim kilpirauhashäiriöt? <br /> <br />Itselläni juuri todettiin kilpirauhasen liikatoimintaa ja sehän saattaa aiheuttaa pinnan kireyttä,väsymystä ym,ym. <br /> <br />Kannattaa siis käydä lääkärin juttusilla <br /> <br />Ja oikeesti,ei se lapsille tai miehelle huutaminen mitään auta. <br />Tulee vaan paha mieli kaikille.<br />-- misukka http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c1057 Wed, 08 Nov 2006 13:36:10 GMT Foot fetish <br />http://foot-fetish-story.wqbe.info/<br />-- Darren http://tompsukka.jutut.fi/article/428#c422 Wed, 07 Dec 2005 11:15:28 GMT Yllä olevaan viestiini vielä: sähköpostiosoitteeni, josta tavoittaa on jaanaj@gmail.com<br />-- Jaana http://tompsukka.jutut.fi/article/428#c421 Wed, 07 Dec 2005 11:14:09 GMT Hei <br /> <br />tutkin omakohtaisestikin koettua asiaa eli väsymystä äitinä. Lisäksi aihetta kasvukivut äidiksi, eli miten alun hämmennyksen, hätäännyksen yms. jälkeen olet löytämässä tapaasi olla äiti omalla tavallasi. Olisi kiva vaihtaa kokemuksia aiheesta, joiden kanssa monet naiset kamppailevat. Pyrkimys on jossain vaiheessa julkaista aiheesta jotain muille kohtalontovereille oppaaksi ja avuksi. Ota yhteyttä, kaikki keskustelut käydään täysin luottamuksellisesti!!!<br />-- Jaana http://tompsukka.jutut.fi//article/428 Thu, 08 Sep 2005 10:40:52 GMT ,<p>Kiitos kommenteista. Niitä tässä olenkin miettinyt, paljonkin.</p> <p>Jankan kanssa olen samaa mieltä ja kuitenkin eri mieltä asioista. En koe, että kirjoitan perheasioitamme nettiin, vaan puran tänne omaa oloani. Myönnän kyllä, että parempi olisi ensin puhua miehelle ja sen jälkeen vasta kirjoittaa siitä muualle. Toisaalta taas, tänne olen saanut purettua sen pahimman olon, eikä sitä ole tarvinnut sysätä miehen niskoille, vaan hän on saanut sen jo siistityn version.</p> <p>Juteltiin miehen kanssa tuossa jokunen aika sitten aika pitkäänkin. Meillä on ollut aina vähän vaikeaa puhua asioista toisillemme, tai siis, kumpikin pitää niin paljon asioita sisällään, vaikka ei pitäisi. Toisaalta myös tämä arki kahden lapsen kanssa vie veronsa, ja keskusteleminen jää.</p> <p>Mies ymmärsi tilanteeni, tottakai. Sitä sitten miettii, että minkä ihmeen takia, en ole aikaisemmin avannut suutani? Mutta oli se iso kynnys avautua ja myöntää, että ei aina jaksa. Sanoin epäileväni synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta en ole varma, onko sitä. Onko vain väsymyksestä johtuvaa?</p> <p>On niin paljon kuitenkin hyviä päiviä, kausia kun jaksaa. Sitten tulee niitä notkahduksia, kun kaikki on ylivoimaista. Yleensä huonot päivät ovat seurausta huonosti menneistä öistä, äidin väsymyksestä ja siitä seuraavasta kärsivällisyyden puutteesta.</p> <p>Sanoin, että tarvitsen välillä omaa aikaa, että jaksan taas. En joka päivä, mutta jos kerran viikossakin pääsen yksin uimaan, niin se helpottaa. Kunhan saa edes hetkeksi aikaa irroittautua kotiympyröistä. Olen myös kokenut tärkeäksi sen, että olemme alkaneet rauhoittaa viikonloppuja myös vain oman perheen kesken olemiseksi. Ei aina isovanhempien tai kummien luokse kyläilemään, vaan leppoisaa yhdessäoloa ja tekemistä.</p> <p>Mies on tehnyt osan kotitöistä ja touhunnut välillä poikien kanssa, niin että olen saanut istua rauhassa ompelukoneen ääressä tai lukea kirjaa. Ehkä se tästä.</p> <p>Olen yrittänyt opetella olemaan kärsivällisempi, joskus myös onnistunut siinä. Olen ehkä myös oppinut olla potematta koko aikaa syyllisyyttä kaikesta. Olen ehkä sittenkin se paras mahdollinen äiti lapsilleni..</p> http://tompsukka.jutut.fi/article/186#c104 Wed, 07 Sep 2005 21:07:43 GMT Löysin päiväkirjasi vasta tänään. Luettuani sen kuulostaa kyllä erittäin tutulta. Nuorimmainen on nyt jo kohta 5, esikoinen pian 8. Esikoinen oli helppo vauva, nukkui hyvin, jo todella ajoissa rupesi nukkumaan täysiä öitä. Kuopus syntyi ja antoi suurinpiirtein täydellisen vastakohtaisen kokemuksen. Ensimmäinen vuosi meni suurinpiirtein sumussa, oli todella väsynyt, ihan senkin takia, että kuopus ei nukkunut ensimmäisen vuoden aikana kuin ehkä yhden ehjän yön. Ja päivälläkään ei saanut levätä, sillä nukkui korkeintaan puolen tunnin päiväunia. <br /> <br />Suuri apu oli puistotätitoiminta, jossa esikoinen leikki kavereiden kanssa muutaman tunnin jokainen aamupäivä sään salliessa noin puolitoista vuotiaasta asti. Ei teillä ole siellä vastaavaa? <br /> <br />Mietin näin jälkikäteen, olinkohan masentunut? Olenkohan välillä edelleen masentunut? Jotenkin vain ei ylpeys anna periksi ottaa asiasta koskaan selvää ammattilaisen avulla. <br /> <br />Huomaan ettet ole kirjoittanut tänne melkein kuukauteen. Toivottavasti se on hyvä merkki ja sinulla menee jo paremmin. Olisi kuitenkin kiva lukea kuulumisiasi pian taas.<br />-- 2. väsy äiti http://tompsukka.jutut.fi/article/186#c102 Tue, 23 Aug 2005 06:12:50 GMT Mitäs teille kuuluu? Kirjoittelehan taas!<br />-- Susanna http://tompsukka.jutut.fi/article/186#c99 Mon, 15 Aug 2005 15:52:48 GMT Mä olen kyllä sitä mieltä, että tässähän koko ajan pyritään siihen että mies saa tietää, joten sinällään en näe pahana ettei hän tiedä tämän päiviksen olemassaolosta. Mutta tottakai aina täytyy olla varautunut siihen, että joku voi tunnistaa. <br /> <br />Kannattaa etsiä netistä juttua synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, tulostaa ja näyttää niitä sitten miehelle ja muille joille asiasta kertoo. Sitten ei tarvitse itse selittää ja tulee konkretisoitua että tällainen sairaus tosiaan on olemassa. <br /> <br />Mun äiti otti koko mun masiksen niin että "ota itteäs niskasta kiinni" kunnes sanoin sille, että jos sanoisin että mulla on syöpä, niin sanoisitko, että mun pitää nyt vaan ryhdistäytyä? <br /> <br />Voimia sulle, ja kirjoittelehan taas kuulumisia!<br />-- Susanna http://tompsukka.jutut.fi/article/186#c98 Thu, 11 Aug 2005 12:11:04 GMT Ehkä se olen vain minä, mutta minulle tulee aina outo olo kun näen jonkun kirjoittelevan kotiasioita nettiin ja sitten mainitsevan, että ei ole kyllä sanonut toisille kodin osapuolille pitävänsä nettipäiväkirjaa tällaisista aiheista. Jonkun murrosikäisen tapauksessa sen vielä ymmärtää, mutta puolisoiden välillä, varsinkin jos ei ole mitään erityistä syytä salailla.<br /><br />Anonyymius on kuitenkin webissä aina suhteellista ja epävarmaa, eikä mitenkään voi tietää kuka kenenkin juttuja lukee ja kuka niiden kirjoittajan tunnistaa.<br /><br />Minusta olisi vähän kiusallista huomata jälkikäteen, että mieheni onkin kirjoitellut meidän perheestä juttuja julkisille foorumeille jo jonkin aikaa eikä ole kertonut minulle tästä mitään. Tuskin nyt suorastaan suuttuisin, mutta olisi se kummallista.<br />-- Janka http://tompsukka.jutut.fi//article/186 Thu, 11 Aug 2005 11:07:21 GMT ,<p>Näin tuon kaverini kanssa maanantaina, puhuttiin paljon ja jo se tuntui helpottavan.</p> <p>Oma ongelmani on kotoa irroittautuminen. En haluaisi jättää lapsiani muiden hoitoon, vaan haluan huolehtia heistä itse sen 24 h vuorokaudessa, kai tahdon tuntea itseni tarpeelliseksi. Kun jätän lapset miehen hoteisiin (joka on loistava isä ja pärjää noiden kanssa mainiosti) tunnen huonoa omaatuntoa siitä etten ole kotona..</p> <p>Kaverini sanoi, että hänellä nuo kaikki samat jutut edelsivät sairastumista, joten pitäisi olla tarkkana tässä vaiheessa. Oikeasti. Pitäisi vaan saada aikaiseksi irroittautua kotiympyröistä hetkeksi aikaa ja latautua. Pitäisi muistuttaa itseään, että lapset eivät tarvitse äitiä läsnäolevaksi joka sekunti. Ehkä he pärjäävät muidenkin hoidossa sen puolisen tuntia.</p> <p>Puhuminen auttaa, nähtävästi. Pitäisi vain saada avattua suunsa vielä miehellekkin, uskokaa tai älkää, mutta hänelle en ole mitään vielä asiasta puhunut. Enkä tiedä miksi. Kai tunnen itseni tässä tilassa todella heikoksi, enkä haluaisi näyttää sitä muille. Mies ei suutu, ei suhtautuisi alentavasti tai muuta vastaavaa. Mutta silti jokin vain hannaa vastaan. Tahdon pärjätä yksin..</p> <p>Kunhan saan suuni avatuksi, mieskin varmasti ymmärtää paremmin, miksi tahdon omaa aikaa niin paljon tällä hetkellä, miksei seksi kiinnosta, miksi olen tälläinen kuin olen..</p> http://tompsukka.jutut.fi//article/182 Fri, 05 Aug 2005 19:08:20 GMT ,<p>Kiitos Susanna kommentista.</p> <p>Olen pyrkinyt antamaan molemmille pojille huomiota, yhdessä ja erikseen. Esikoinen tykkää todella paljon jos pääsee äidin mukana vaikka viemään roskiksen ulos, tai leikkimään pihalle äidin kanssa hetkeksi aikaa ilman vauvaa. Vauva taas nauttii rauhallisista jutusteluhetkistä äidin kanssa kun esikoinen on nukkumassa.</p> <p>Omaa aikaa. Meillä tuo esikoinen vaan on niin kiinnostunut äidin tekemisistä, että jos alan kaivamaan ompelukonetta esiin, niin tuo ei varmasti ole enää kiinnostunut tippaakaan omista tekemisistään vaan tahtoo koneen kimppuun. Ja kun vauva ei viihdy kauaa lattialla, sitterissä tai jumppalelun kanssa, vaan vaatii viihdyttämistä..</p> <p>Pakko vain yrittää repiä sitä aikaa itselleen, tiedän että se auttaa. Illemmalla kun mies tulee töistä kotiin, olen niin väsynyt että en millään jaksaisi raahautua enää ulos. Pitäisi kai lukittautua makuuhuoneeseen omaan rauhaan edes puoleksi tunniksi..</p> <p>Laittelin tuossa kaverini kanssa sähköpostia. Hän sairastui esikoisensa syntymän jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja sen takia kyselin häneltä vähän asioista. Sovittiin että nähdään ja jutellaan. Ehkä se helpottaa..</p> http://tompsukka.jutut.fi/article/177#c96 Thu, 04 Aug 2005 15:11:37 GMT Kuulostaa ihan minun tarinalta tämä sinun blogisi. Mulla alkaa jo aurinko paistamaan, josko se sullakin elo kohta helpottuisi! <br /> <br />Mä olen saanut päivään "omaa aikaa" niin, että poika muovailee muovailuvahoilla tai piirtää ja mä voin samaan aikaan neuloo tai askarrella tai mitä milloinkin. Ja sinnikkäästi olen yrittänyt ommella lasten kanssa, välillä tyttö sylissä ja toinen jaloissa, ja nyt pikkuhiljaa ollaan tultu siihen että saan 15min olla rauhassa :D <br /> <br />Ja vinkki: älä IKINÄ käytä omaa rauhaa siivoamiseen, vaan lepää tai tee jotain mielekästä jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Siivota ehtii sittenkin kun mies tulee. <br /> <br />Kokeile myös, että lähtisit esikoisen kanssa kahdestaan jonnekin. Mun poika (oli 1v10kk kun tyty syntyi) oli maailman onnellisin lapsi, kun pääsi äitin kanssa jäätelöautolla, ja vaavi oli kotona. <br /> <br />Koita jaksaa. Kokeile perhepetiä. Mä olin ennen sitä mieltä että never, mutta kun tarpeeks väsyin niin siihen se vaavi niin mukavasti aina jäi...ja siinä on yhä :D <br /> <br />Muuten, kun on noita puhtipäiviä, niin yritä vähän hillitä, jos sitä puhtia jäisi sitten seuraavallekin päivälle edes vähän.<br />-- Susanna http://tompsukka.jutut.fi//article/177 Thu, 04 Aug 2005 14:45:57 GMT ,<p>Kiitos Maria kommentista.</p> <p>Miten voin tänään? Mitä minulle kuuluu, oikeasti? Mitä haluaisin tehdä jos voisin? Siinä kysymyksiä.</p> <p>En tiedä.</p> <p>Aamusta alkaen on pyörryttänyt, johtuneeko väsymyksestä, korkeasta verenpaineesta, alhaisesta hemoglobiinista. Pitäisi levätä, mutta en osaa. Välillä olen niin väsynyt etten tiedä mitä tehdä, kun saisi vain nukkua vuorokauden ympäri, vauva on muutaman edellisen yön heräillyt melkein tunnin välein ja se alkaa väsyttää äitiä melkoisesti. Varsinkin kun esikoinen herättää kuitenkin aamulla aikaisin..</p> <p>Haluaisin tehdä niin paljon, mutta en saa aikaiseksi mitään. Ehkä aloitettua kyllä, mutta sen jatkamiseen sitten ei puhtia riitä. On päiviä, jolloin jaksan tehdä mitä vain, leivon, siivoan, ompelen, touhuan lasten kanssa vaikka kuinka paljon. Sitten välillä taas on päiviä, jolloin pelkät arkirutiinitkin ovat työn takana..</p> <p>Tiedän vaativani itseltäni liikaa, ei minun tarvitse olla kaikessa täydellinen. Mutta silti vaadin itseltäni aina liikaa..</p> http://tompsukka.jutut.fi/article/172#c94 Wed, 03 Aug 2005 09:12:38 GMT Hei, laitoin haku-sanaksi väsynyt äiti ja löysin sinut. Tänään juuri sanottiin minulle että 2 vuotta kestää ennen kuin nainen palautuu synnytyksestä, kaikki se 2 vuoden aikana tapahtunut on rankkaa elimistölle. Olen itsekin väsynyt, niin väsynyt että kaikki krämppää, olen ihan tsögö, koko ruumis painaa ja mieli on herkkä. Niin kulunut olen että kun lapsen nostan niin koko ranka vääntyy eikä jaksa enää. Ja apua ei saa mistään, ei ikinä. Miten voit tänään? Mitä sinulle kuuluu, oikeasti?Mitä sinä haluaisit tehdä jos voisit?<br />-- Maria http://tompsukka.jutut.fi//article/172 Mon, 01 Aug 2005 12:28:07 GMT ,<p>Kai tämä on sitä hormonimyräkän ja väsymyksen summaa. Välillä kun ollaan niin aallon pohjassa ja sitten taas olo on mitä parhain.</p> <p>Nyt kun on taas se parempi kausi menossa. Esikoisellekkaan ei tule räjähdeltyä turhista (ainakaan niin usein..) ja jaksan noita uhmakohtauksiakin melko kärsivällisesti..</p> <p>Sitten taas kohta mennään alas ja lujaa.</p> <p>Koskakohan tämä helpottaa?</p> http://tompsukka.jutut.fi/article/171#c91 Wed, 27 Jul 2005 17:58:29 GMT Miten olisi sellainen osapäivähoito esikoiselle? Vaikka vain 3-5h muutaman päivänä viikossa. Voisi tehdä hyvää teille molemmille. Minun lapseni meni vajaat 2-v.na päivähoitoon ja sujui ihan mukavasti. Riippuu varmasti paljon lapsesta, miten sopeutuu.<br />-- Evi http://tompsukka.jutut.fi/article/171#c90 Wed, 27 Jul 2005 16:20:27 GMT Tiedätkö, mulla on teoria uhmaiästä. Siihen liittyy lapsen ymmärrys siitä että on "oma tahto", mutta siihen pitää myös liittyä oppi siitä, miten aikuinen vastaa siihen huutoon. Koko lapsuutensa ajan lapset opiskelevat aikuisten maailmaan. Se että äiti hermostuu jatkuvasta huutamisesta ja kiukuttelusta - on luonnollista. Se on luonnollinen tapa reagoida tilanteeseen. Minusta on tärkeää, että lapsi oppii sen, miten ihmiset reagoivat kiukutteluun. On epäluonnollista olla "liian kärsivällinen", lapsi kokeilee kepillä jäätä ja äidin sekä isän tehtäväksi jää näyttää missä se heikon jään raja kulkee. Lapsen on myös hyvä tietää, että äiti ja isä saattavat myös suuttua ja olla vihaisia "hänelle". <br /> <br />"Kohtuus kaikessa" on hyvä vanha viisaus. Todennäköisesti olet mitä parhain äiti, turhat syyllisyyden tunteet pois. :) Ja viimeksi tänään oma äitini (olen jo 27-v) harmitteli sitä, kun hän oli työssä käydessään aina niin äreä. En mä muista sellaista lainkaan, :) äidit ovat niiiin ihania, siinä se todellinen ihmiskunnan toivo piilee.<br />-- ellen http://tompsukka.jutut.fi/article/171#c89 Wed, 27 Jul 2005 14:15:40 GMT Ne on nuo kirjasto-, kauppa-, neuvola- ym. reissut aina vähän extreme lajeja kun yksin lasten kanssa liikkeelle lähtee. Tiedän tunteen hyvin, kärsivällisyyttä kaipaisin itsekin jostain lisää aina välillä. Onneksi se ei kuitenkaan aina ole tuota :)<br />-- Tsu http://tompsukka.jutut.fi//article/171 Wed, 27 Jul 2005 10:22:41 GMT ,<p>Eilisen jälkeen päätin, että edes yksi päivä ilman raivoamista ja nyt vähän yli puolenpäivän, tuo kaunis ajatus on kadonnut kuin tuhka tuuleen..</p> <p>Eilen olin kirjastossa poikien kanssa ja ehkä olisi pitänyt vain jäädä kotiin. Ehkä olisi pitänyt tajuta, että yksin kahden lapsen kanssa, kun esikoinen on vain seisomalaudalla, ei reissusta tule kovinkaan nautinnollista. Eikä tullut. Eihän tuo yksi pysynyt paikallaan sekuntiakaan, kun yritin etsiä itselleni muutamaa kirjaa. Vaikka pyysin kauniisti, vähemmän kauniisti, ja erittäin rumasti. Olisi pitänyt vain jo kotona tajuta, että toinen aikuinen olisi sittenkin ollut erittäin järkevä juttu mukana..</p> <p>Esikoinen on siis 2-vuotias vasta ja uhma aluillaan. Vielä ei pääse mihinkään kerhoihin tai muihin vastaaviin ilman äitiä. Välillä harkitsen ajatusta tuon hoitoon laittamisesta, mutta sekään ei kuitenkaan tunnu hyvältä vaihtoehdolta.</p> <p>Yritän jaksaa laskea edes viiteen ennen kuin räjähdän, mutta en yleensä pääse edes niin pitkälle. Mistä saisi ostettua kärsivällisyyttä itselleen? Tunnen vajoavani samalle tasolle esikoiseni kanssa raivoamisteni suhteen, sillä erotuksella, että esikoisella on syy raivota. Äiti vain raivoaa omaa pahaa oloaan ja väsymystään..</p> <p>Sitä vaan on niin h*****n huono omatunto omasta käytöksestäni.</p> http://tompsukka.jutut.fi/article/170#c88 Wed, 27 Jul 2005 07:54:47 GMT Hei! <br />En teidä minkä ikäinen esikoisesi on, mutta voisi uhmaiästä päätellä, että hän on kohta ainakin kolmen. Kolme vuotiaille on jo aika mukavasti kaikenlaista toimintaa. Ainakin kaupungeissa. Ohjattuja leikkikenttä toimintaa, muutaman tunnin kerhoja (meillä kaupunkikin järjestää sellaista) yms. Jos voisit viedä esikoisen tälläiseen, niin kuopuksen kanssa saisit vähän hegähdysaikaa ja jaksaisit esikoista ja hänen uhmaansa paremmin. <br />Pidä vaan kiinni omasta ajastasi. Se on jokaiselle kotiäidille tarpeen. Vetoa vaikka siihen, että eihän miehesikään ole työpaikallaan 24 tuntia vuorokaudessa. Voimia sinulle! <br />sanoo Jaana kokemuksesta jotain oppineena<br />-- Jaana http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c87 Wed, 27 Jul 2005 06:39:50 GMT Hei! Olen uusi lukija. Minä sairasta masennusta ja tiedän, miltä sinusta tuntuu. Tunnistan itseni kirjoituksistasi. Väsymystä, täydellisyyden tavoittelua. Älä vertaile itseäsi toisiin, olet hyvä ja arvokas, omana itsenäsi. Olet rehellinen ja sydämellinen ihminen - tällaisen kuvan minä sinusta sain. Tarvitset omaa aikaa, vaadi sitä! Minä en jaksaisi ilman omaa aikaa, se oma aika pitää minut hengissä. Miehesi pitää ottaa vastuuta enemmän ja ajatella sinun jaksamistasi ja sinua. Voimia! Väsymys on kehon luonnollinen tapa ilmoittaa, että nyt on aika hidastaa. Älä häpeä itseäsi, ei ole väärin pyytää apua. Yhdet kunnon yöunet tekevät ihmeitä! Ystävyydellä, Väsynyt kulkija<br />-- Uusi Lukija http://tompsukka.jutut.fi//article/170 Tue, 26 Jul 2005 19:13:21 GMT ,<p>Kiitos rohkaisevista kommenteista Rosa ja Katja. Tiedän olevani menossa oikeaan suuntaan vaatiessani itselleni hiukan omaa aikaa. Äiti taitaa loppujen lopuksi olla se perheen kivijalka, jonka varassa koko perhe on. Jo perheen hyvinvoinnin kannalta on kai tärkeää että äitikin voi hyvin..</p> <p>Ehkä mies ei ennen tätä ole ajatellut minun tarvitsevan hengähdystaukoja. Ehkä tuo oikeasti on kuvitellut minun nauttivani tästä hullunmyllystä täysin rinnoin aamusta iltaan. Ennen en ole vaatinut mitään. Tiedän, että mies haluaisi töiden jälkeen viettää aikaa koko perheen kanssa, mutta tällä hetkellä on pakko olla itsekäs ja sysätä huono omatunto syrjään..</p> <p>Tänään olin taas runsaan puoli tuntia ulkona. Yksin. Ihanaa vain olla, ajattelematta yhtään mitään.</p> <p>Illat menee siis hyvin, kiitos pienen tauon. Mutta mitä sitten päivisin?</p> <p>Jossain vaiheessa kun alkaa väsyttämään. Esikoinen uhmaikänsä kanssa on välillä vähän hankala, enkä tässä olotilassa ole ehkä se rakentava ja rohkaiseva äiti, mikä minun pitäisi olla. Poikien päiväunet eivät yleensä osu samaan aikaan, joten hengähdystaukoa ei ole. Kuopus on melko suuritarpeinen ja vaati paljon äidin huomiota ja seuraa. Kotityöt menee yleensä vauva joko sylissä tai kantoliinassa, koska suuriman osan ajasta tuo ei viihdy lattialla tai sitterissä.</p> <p>Ja sitten tulee huono omatunto, kun tuntuu, etten ehdi huomioimaan kumpaakaan pojista tarpeeksi. Tuntuu että aina toinen jää vähemmälle.</p> http://tompsukka.jutut.fi/article/168#c84 Mon, 25 Jul 2005 19:47:28 GMT Kun esikoiseni oli kolmeviikkoinen, aloin käydä kerran viikossa ranskantunnilla. Isä pärjäsi hienosti, vaikka ensin jännittikin. On tosi tosi tärkeätä, että pidät itsestäsi huolta. Kutakuinkin kaikki seisoo tai kaatuu sen mukaan, seisotko vai kaadutko sinä. Miehesi on PAKKO tajuta se ajoissa.<br />-- Rosa http://tompsukka.jutut.fi/article/168#c83 Mon, 25 Jul 2005 19:44:24 GMT Yksinolo on todella tärkeää, sillä kukaan ei jaksa huolehtia lapsista ja hoitaa kotia 24h/vrk ilman lepotaukoja. Ja vaikka jaksaisi jonkin aikaa, ei kenenkään pidä sellaista toiselta vaatia. ET ole itsekäs, vaikka olisit joka päivä ulkona sen puoli tuntia yksiksesi ja lataisit sillä tavoin akkuja. On koko perheelle parhaaksi, että äiti saa levätä ja kuunnella välillä omia ajatuksiaankin lasten ja miehen vaatimusten sijaan. Voimia arkeen ja iso halaus. <br />-- Katja http://tompsukka.jutut.fi//article/168 Mon, 25 Jul 2005 19:01:49 GMT ,,<p>Kiitos kommentista Tellu. On mukava tietää, ettei ole tuntemuksiensa kanssa yksin.</p> <p>Itselläni alkoi alakuloisuus myös jo kuopuksen raskausaikana, synnytyksen jälkeen pari ensimmäistä kuukautta meni mukavasti, mutta nyt kuopuksen ollessa 4kk ikäinen, alakuloisuus on palannut.</p> <p>Ehkä se on tämä arki, mene ja tiedä. Se vaan on niin outo olotila, kun mieli on maassa, vaikka lapset ovat rakkaampia kuin mikään muu maailmassa ja rakastan heitä yli kaiken. Silti välillä tuntuu, ettei mikään tunnu miltään.</p> <p>Olin tänään puoli tuntia ulkona ihan yksin. Mies ei ollut kauhean innostunut asiasta, mutta lähdinpähän kuitenkin. Pakko kai alkaa olemaan itsekäskin välillä. Loppuilta menikin heti mukavemmin lastenkin kanssa kun olin edes hetken aikaa saanut hengähtää.</p> <p>Pitäisi vain saada mies vielä ymmärtämään että tarvitsen tätä todella jaksaakseni arkea. Vaikka rakastan lapsiani yli kaiken, 24 h vuorokaudessa yhdessäoloa on liikaa, jos ei edes hetken aikaa saa hengähtää, irtaantua arjesta. Pitäisi saada mies ymmärtämään, että seksiäkin on tiedossa kunhan saan apua arjen pyörityksessä ja aikaa itselleni..</p> <p>Oma äitini on sairastanut masennusta n. 7 vuotta ja olenkin välillä pelännyt, että josko se onkin perinnöllistä. On vaikeaa seurata toisen sairastamista pystymättä loppujen lopuksi tekemään asian eteen mitään muuta kuin olla tukena. Senkin takia tahdon pinnistellä loppuun asti masennusta vastaan, en tahdo kokea samaa..</p> <p>Ehkä tämä on vain väsymystä, joka helpottaa ajan kuluessa. Ehkä.</p> http://tompsukka.jutut.fi/article/167#c82 Mon, 25 Jul 2005 17:11:27 GMT Miten tutulle kirjoituksesi kuulostaakaan! Minulla on kaksi poikaa, 2v2kk ja 7kk. Alakuloisuus/masennus alkoi jo ennen kuopuksen syntymää ja jatkuu ajoittain vieläkin. Nyt olen jo voiton puolella, mutta välillä on päiviä, että voisin ihan hyvin jättää lapset yksikseen parkumaan ja lähteä vaikka ulos jäähylle. Kaipaan omaa aikaa! Esikoinen ei nuku enää päiväunia, joten AINA on päivisin lapsi hereillä. Kun tenavat menee yöunille, on kämppä kaaoksen vallassa ja pakko siivoilla. Ja mitä tekee mies?! Vonkuu seksiä ja makaa sohvalla. Ei pane tikkua ristiin siivoukseen. Se on kuulemma juuri sitä MUN aikaa... :/ Paljon voimia sinulle!<br />-- Tellu http://tompsukka.jutut.fi//article/167 Mon, 25 Jul 2005 10:57:45 GMT ,<p>Äiti on vähän väsynyt, aina.</p> <p>Hermot kireällä ja tiuskiminen herkässä. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta välillä arki tuntuu liian raskaalta. Välillä en kestä kuunnella lasten itkua, en sitten tippaakaan.</p> <p>Lapset hoidan toivottavasti hyvin, puhtaat vaatteet, ruokaa, syliä, hellyyttä ja paljon yhteistä aikaa. Muiden tarpeita tyydyttäessäni tuntuu vain, että omat tarpeeni on unohtunut jonnekkin. Olen täällä vain muita varten ja teen kaikkeni, että muilla olisi hyvä olla ja asiat kunnossa.</p> <p>Välillä mietin onko tämä synnytyksen jälkeistä masennusta, mistä sen tietäisi. Vai johtuuko kaikki vain tästä kamalasta väsymyksestä. Jos joskus saisi nukkua vuorokauden ympäri, olisinko sitten paremmassa kunnossa?</p> <p>Tunnen muuttuneeni täydellisyyden tavoittelijaksi. Tahdon olla hyvä äiti, haluan jaksaa ilman muiden apua ja hoitaa lapseni, kotini ja asiani itse, oman jaksamiseni kustannuksella.</p> <p>Mies sanoo, että olen nykyään aina kärttyinen ja kiukkuinen esikoiselle. Mutta jos minulla ei ole omaa aikaa päivisin ollenkaan, onko se ihme?</p> <p>Asiaa ei taida auttaa se, että miehen sisko on omasta mielestään parempi äiti kuin minä. Hänen mielestään teen kaiken väärin enkä osaa hoitaa lapsiani kunnolla, niin kuin hän. Minun pitäisi kai olla häpeissäni siitä että olen väsynyt, enkä jaksakkaan täydellä energialla tätä arkea, niin kuin hän varmasti tulee kahden pienen lapsen äitinä tekemään..</p> <p>Ajattelin katsella tilannettani tässä hetken aikaa vielä. Aion ottaa omaa aikaa joka päivä, lähden pihalle kävelemään, yksin, joka päivä. Mies saa ottaa myös vastuuta lapsista enemmän. Yritän saada itseni kuntoon kotikonstein ennen kuin teen mitään muuta. Vertaistuki olisi tervetullutta..</p>