,
Äiti on vähän väsynyt, aina.
Hermot kireällä ja tiuskiminen herkässä. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta välillä arki tuntuu liian raskaalta. Välillä en kestä kuunnella lasten itkua, en sitten tippaakaan.
Lapset hoidan toivottavasti hyvin, puhtaat vaatteet, ruokaa, syliä, hellyyttä ja paljon yhteistä aikaa. Muiden tarpeita tyydyttäessäni tuntuu vain, että omat tarpeeni on unohtunut jonnekkin. Olen täällä vain muita varten ja teen kaikkeni, että muilla olisi hyvä olla ja asiat kunnossa.
Välillä mietin onko tämä synnytyksen jälkeistä masennusta, mistä sen tietäisi. Vai johtuuko kaikki vain tästä kamalasta väsymyksestä. Jos joskus saisi nukkua vuorokauden ympäri, olisinko sitten paremmassa kunnossa?
Tunnen muuttuneeni täydellisyyden tavoittelijaksi. Tahdon olla hyvä äiti, haluan jaksaa ilman muiden apua ja hoitaa lapseni, kotini ja asiani itse, oman jaksamiseni kustannuksella.
Mies sanoo, että olen nykyään aina kärttyinen ja kiukkuinen esikoiselle. Mutta jos minulla ei ole omaa aikaa päivisin ollenkaan, onko se ihme?
Asiaa ei taida auttaa se, että miehen sisko on omasta mielestään parempi äiti kuin minä. Hänen mielestään teen kaiken väärin enkä osaa hoitaa lapsiani kunnolla, niin kuin hän. Minun pitäisi kai olla häpeissäni siitä että olen väsynyt, enkä jaksakkaan täydellä energialla tätä arkea, niin kuin hän varmasti tulee kahden pienen lapsen äitinä tekemään..
Ajattelin katsella tilannettani tässä hetken aikaa vielä. Aion ottaa omaa aikaa joka päivä, lähden pihalle kävelemään, yksin, joka päivä. Mies saa ottaa myös vastuuta lapsista enemmän. Yritän saada itseni kuntoon kotikonstein ennen kuin teen mitään muuta. Vertaistuki olisi tervetullutta..