,
Kiitos rohkaisevista kommenteista Rosa ja Katja. Tiedän olevani menossa oikeaan suuntaan vaatiessani itselleni hiukan omaa aikaa. Äiti taitaa loppujen lopuksi olla se perheen kivijalka, jonka varassa koko perhe on. Jo perheen hyvinvoinnin kannalta on kai tärkeää että äitikin voi hyvin..
Ehkä mies ei ennen tätä ole ajatellut minun tarvitsevan hengähdystaukoja. Ehkä tuo oikeasti on kuvitellut minun nauttivani tästä hullunmyllystä täysin rinnoin aamusta iltaan. Ennen en ole vaatinut mitään. Tiedän, että mies haluaisi töiden jälkeen viettää aikaa koko perheen kanssa, mutta tällä hetkellä on pakko olla itsekäs ja sysätä huono omatunto syrjään..
Tänään olin taas runsaan puoli tuntia ulkona. Yksin. Ihanaa vain olla, ajattelematta yhtään mitään.
Illat menee siis hyvin, kiitos pienen tauon. Mutta mitä sitten päivisin?
Jossain vaiheessa kun alkaa väsyttämään. Esikoinen uhmaikänsä kanssa on välillä vähän hankala, enkä tässä olotilassa ole ehkä se rakentava ja rohkaiseva äiti, mikä minun pitäisi olla. Poikien päiväunet eivät yleensä osu samaan aikaan, joten hengähdystaukoa ei ole. Kuopus on melko suuritarpeinen ja vaati paljon äidin huomiota ja seuraa. Kotityöt menee yleensä vauva joko sylissä tai kantoliinassa, koska suuriman osan ajasta tuo ei viihdy lattialla tai sitterissä.
Ja sitten tulee huono omatunto, kun tuntuu, etten ehdi huomioimaan kumpaakaan pojista tarpeeksi. Tuntuu että aina toinen jää vähemmälle.